Tarinat

Olet tässä: Korpikettu-> Palvelut -> Tarinat -> Kanan muisti

Kananmuisti eli Elviira-kanan ihmeelliset seikkailut

Aina puhutaan kananmuistista, että se muka olisi lyhyt, mutta uskokoon ken tahtoo, minä en.

Elviira oli pieni ruskea maatiaiskana, joka istui jalkateräni päällä juodessani aamukahvia keittiön portailla. Sen kullan väristen silmien katse oli pelottavan viisaan näköinen, kun se päätään käännellen katsoi minuun. Oikeammin sen katse kohdistui kädessäni olevaan rinkilään, eikä pilke sen katseessa ollut viisautta, pikemminkin ahneutta ,mutta mitä väliä, siinä se istui ja sai kun saikin kerjättyä osansa.

Elviira osasi hypätä käskystä nappaamaan herkkupalan kädestä ja se tunnisti nimensä muiden joukosta. Sen kumppaneina eleli Nilkku-Lotta (hevonen potkaisi sitä jalkaan) Rouva Pardi (leopardin pilkkuinen, mustavalkoinen), Noki-Nokka (täysmusta ja äkäinen), Tiuhti ja Viuhti(kaksoset) ja muutama muu ja tietenkin kukkonansa Urmas ylväs, lempeä ja oikeamielinen.

Elviiralla riitti, kanamaisten touhujensa lisäksi, puuhaa yllin kyllin. Se tuli mielellään sisälle, ja löysikin lattialta useimmiten jotain nokittavaa. Kerran, oven jäädessä taas auki, löysin Elviiran ja kaksi muuta rouvaa olohuoneen sohvalta istumassa ripirinnan, nokka kohti auki unohtunutta telkkaria katsomassa asian tuntian näköisenä kouluratsastuskilpailuja. Kysyin tietenkin hämmästyneenä, mitä he oikein luulivat tekevänsä, johon Elviira vastasi arvokkaasti�Kot, kot�, muiden vaivautumatta edes vilkaisemaan. Sain hätistellyksi rouvat ulos, mutta tämä ei jäänyt tämän kolmikon viimeiseksi vierailuksi.

Talvet Elviira vietti sisällä kanalassa ja kevään tullen koko joukko kuopsutteli jo aikaisin kevään ensimmäisillä pälvillä. Muistan erään kevään, joka tuli vauhdilla nostaen pienen helleaallon jo huhtikuussa. Lumi suli silmissä ja räystäät itkivät noroinaan, kuin jotain suurtakin surren. Aukaisin keittiön oven, jota talvisin harvoin käytetään, ja astuin sulaneelle portaalle kahvikuppi ja rinkilä kädessä. Lämpenevä maa tuoksui huumaavasti ja ojentauduin istumaan mukavaan asentoon. Ja kuka tuolta kiitääkään kohti kuin pieni ruskea salama. En tietänyt, että mieheni oli juuri tänään laskenut kanat ensimmäistä kertaa ulos ja siinä oli Elviira edessäni silmissään tuo sama viisaan ahne katse. asetuimme portaalle parempaan asentoon jakamaan kesän ensimmäisen rinkilän.