Suuri hauki
Prologi
Korpiketun rannan tuntumassa, saarten välisessä matalikossa tapahtuu kummia. Tyynenä kesäiltana veden pintaan syntyy auran muotoinen aaltovana, joka liikkuu äänettömänä kaataen kaislat lakoon kahta puolta. Laskeva aurinko peilaa veden pintaan peittäen näkyvistä aaltojen aiheuttajan.
Olimme kerran tuulastamassa. Ilta oli pimeä ja tuntui kuin koko maailma rajoittuisi voimakkaan lampun valopiiriin. Kiersimme hitaasti rantoja ja muutaman kerran pääsinkin pistämään, joskus osuen useimmiten ohi.
Joka on ollut tuulastamassa tietää, miten kihelmöivän jännittävää se on. Tuntuu kuin pohja liukuisi paikallaan olevan veneen alla tuoden näkyviin mitä ihmeellisimpiä muotoja ja asioita. Jotkut oksankäppyrät muistuttavat kalaa, ja jotkin kalat oksankäppyrää. Aikaa reagoida on muutama sekunti ennen kuin saalis häviää pyrstöään heilauttaen näkyvistä, joskus taas kala kököttää pojassa aivan kuin odottaen atrainta niskaansa. Kummassakin tapauksessa lopputulos on yhtä epävarma. Olimme kiertäneet lähi saarten rantoja ja palailimme omaa rantaa kohden tehden mutkan saaren eteläpään matalikolle. Silmiä alkoi jo väsyttää jatkuva pohjan tuijottaminen ja olin jo valmis lähtemään kotiin. Pohja oli tasainen ja harvinaisen puhdas uppotukeista, oksista, risuista, kivistä ja kaloista. Käännyin juuri soutajaan päin sanoakseni, että souda rantaan, tämä riitti minulle, kun hän kuiskasi: " Katso, mikä tuolla on". Pyörähdin menosuuntaa ja siinä se makasi autiolla pohjalla, tuo suunnaton olento. Veneen keula ylitti sen pyrstön ja sen selkä jäi viistosti veneen vasemmalle puolen. "Pistä, pistä", kuului kiihkeä kuiskaus takanani ja pusersin atraimen vartta niin, että kynnet tuntuivat irtoavan. Se oli valtava. Pyrstö oli jo pitkällä veneen alla, mutta matkaa päähän oli vielä liikaa, jotta olisin voinutkaan ajatella pistämistä. Olin kuitenkin aivan hervoton, kädet olivat kuin halvaantuneet ja aivot takoivat vain: "Tuollaista ei voi olla olemassa". Vihdoin, kun veneen varjo häilähti pohjalla aivan sen pään vieressä, se heräsi kuin syvästä unesta, potkaisi itsensä liikkeelle ja liukui vaivattomasti yli aution pohjan häviten pimeään. Sen aiheuttamat aallot saivat veneen pieneen liikkeeseen, oli aivan hiljaista. Hetken päästä kuului takaani soutajan ääni "Oli muuten aika iso". Hätkähdin "Niin oli", sain kuivalla kurkullani kähistyksi. Soutaja vetäisi päättäväisellä liikkeellä veneen vauhtiin "Ei noin suuri olisi hyvältä maistunutkaan."
Epilogi
Vielä viime talvena löytyi verkosta monikiloisia haukia, joiden kyljistä oli haukattu suuria palasia ja samoin muita runneltuja kaloja. Saukko, piisami? Ken tietää?